Bouncers ry piti syyskokouksensa, jonka myötä seuran hallinnollisiin tehtäviin saatiin uusia nimiä. Jo vuosia seuratyössä urakoinut Niko Kovanen ottaa vastaan puheenjohtajan viestikapulan aiemmalta pj Miia Liukkoselta. Varapuheenjohtajan saappaisiin hyppäsi puolestaan Joel Asikainen. Sihteerin tehtävää toimittaa Tiina Saario ja rahakirstun päällä istuu edelleen Merja Hölttä. Miesten jaostoa hallituksessa edustaa Henri Heiskanen, naisten puolestaan Jenni Kuitunen ja junioreiden äänitorvena toimii Antti Kirves. Toiminnantarkastajaksi valikoitui Anniina Teittinen.

Toimihenkilöistä ehkä näkyvin lienee puheenjohtajan pesti, joten otimme Niko Kovasen haastattelun kohteeksi.

Kerro lyhyesti Niko mikä olet miehiäsi? -” Reilu kolmekymppinen mies Mikkelistä. Yrittäjäperheessä kasvanut, hieman omaakin yrittäjätaustaa. Nykyään päivätöinä toimin huoltoesimiehenä Raskoneella Mikkelissä. Töiden ja salitreenien välissä/jälkeen parhaani mukaan kehittämässä seuratoimintoja ja kannustamassa seuratoimijoita. Ulospäin tuntemattomille kaukaa katsottuna ehkä hieman ”jermun” oloinen mutta aivan jotain muuta sitten kun tutustuu enemmän. Avarakatseinen ja uskon omaavani käsitykset monialaisista näkökulmista erilaisissa tilanteissa. Melkein voisi sanoa että pääsen juttuun ja tulen toimeen ihmisen jos toisenlaisenkin kanssa. Positiivisuus ja kannustaminen tulevat melkein luonnostaan, vaikka se toisinaan voi olla hieman hankalaa, kuten varmaan jokainen tietää. Jokaisena päivänä voi koittaa olla entistä parempi versio itsestään.”

Kovanen ajautui Bouncersin toimintaan melko tutulla kaavalla; tutun houkuttelemana ja ensin pelejä katsomosta seuraamalla. -” Ensimmäisenä ajatuksena että eihän minusta tuohon ole, mikä varmaan monilla muillakin pyörähtää mielessä. Mutta no worries, kaikki aloittaa joltain tasolta ja sitä tasoa lähdetään rakentamaan peruskuntokaudesta eteenpäin jokaisen omalla kehittymisvauhdilla. Itse yllätyin silloin lajin sisältämän taktisuuden ja teknisyyden määrästä mikä ei välttämättä kokemattomalle katsojalle sinne katsomoon välittynyt. Sekin selvisi että joukkueessa tarvitsee monenlaisia taitoja ja ruumiinrakenteita; nopeita, vahvoja ja kaikkia siltä väliltä. Jokaiselle löytyy oma paikka ja etenkin isoille kavereille joille Mikkelissä olisi paljonkin tarvetta. Eli kuuluin itsekkin siihen kategoriaan joka omassa päässään ajatteli että ei ole soveltuva joukkueurheiluun fyysisen kokoni takia, mutta näinhän se ei ole, jefussa ei ole yhtä ainoaa muottia minkä läpi tarvitsisi kaikkien rutistautua”.

Bouncersin tuoreella puheenjohtajalla on jo selkeä näkemys toimikautensa tavoitteista. Ensimmäisenä listalla on lajin ja seuran olemassa olon tiedostamisen lisääminen Mikkelin alueella. -”Meillä on hieno taktinen laji joka sopii monenlaiselle harrastajalle ikään katsomatta. Jefun lisäksi on myös tarjolla lippupalloa jossa ei oteta kontaktia laisinkaan, vauhti ja teknisyys ovat samaa kuin normaalisti varusteet päällä mutta taklaaminen vain jää pois”. Kovanen nostaa tavoitteista tärkeäksi myös harrastajamäärien lisäämisen, mikä on ehdottoman tärkeää lajin säilyvyyden kannalta paikkakunnalla. -”Meillä laji on Suomen tasollakin lähinnä ’late entry’ -laji johon tullaan yleensä pitkälle juniori-ikäluokkien jälkeen. Juniorityön kasvattaminen onkin yksi suurimmista kehittämisen kohteista, jolla mahdollistettaisiin lajin pysyvyyttä siinä määrin kun junioreita iän puolesta päästäisiin nostamaan naisten ja miesten joukkueisiin”. Vaikka uusi seuraluotsi on asettanut useita tavoitteita, tunnistaa hän myös seuratyön sudenkuoppia. -”Haluaisin mahdollistaa myös seuratyötä tekeville entistä pienemmän vastuusektorin handlattavaksi jakamalla työt pienissä osissa uusille tekijöille. Seurojen yleinen ongelma on seuratyöntekijöiden ylikuormittuminen ja heidän energian loppuminen”.

Kovanen toivoisikin mukaan toimintaan henkilöitä rohkeasti myös seuran ulkopuolelta. -”Asiat pystytään opettamaan ja kouluttamaan ihan kenelle tahansa.”

Kovanen itse ei tällä hetkellä rymistele varusteet päällä kentällä, vaan toimii ainoastaan taustajoukoissa. Mielenkiintoinen kysymys kuuluukin, mikä Bouncersissa saa miehen ”pidettyä otteessaan” eli tekemään seuratyötä vuodesta toiseen? -”Liekö lievä mielenvikaisuus”, Kovanen naurahtaa. -”Kaikki ne kehitysmahdollisuudet joihin toivon mukaan aina vuosi vuodelta päästään paremmin kiinni. Se, että näet treeneissä/peleissä minkälaista toimintaa olet tukemassa, kehittämässä ja rakentamassa. Se yhteishenki joka porukalla on treeneissä ja niiden ulkopuolella. Itse en ole juurikaan se joka on siinä tapahtumien välittömässä keskiössä, vaan ennemminkin suntion omaisessa roolissa taka-alalla katsoen ja toimien. Nähdä seuran sekä yksilöiden kasvaminen ja kehittyminen, voida olla mukana mahdollistamassa tällaista seuratoimintaa joka antaa monelle sen arjesta irtaantumisen hetken pelien ja treenien muodossa. Monellakin voi olla se tilanne että treenit ja pelit on se ainut oma aika jota pääsee viikossa viettämään, ja se oma aika jos jokin on mielestäni tärkeää yksilön yleisen hyvinvoinnin kannalta. Melkein voisikin yleisesti ottaen mainita että kansanterveyden parantaminen ja onnellisuuden lisääminen muille on se joka ajaa itsenäni eteenpäin”.